Splatboard

Kyllä väittäisin edelleen, että ko skabat olivat -96 alkuvuonna ruotsalaisista huolimatta. Nimittäin samalla kentällä pelattiin sen jälkeen joku noviisikisa, johon osallistuttiin Maakellarina. Maakellari nimellä ei pelattu enää aktiivisesti vuoden -96 jälkeen, mitä nyt syksyisin Feeniksin Messilä 5-manissa näytöstyyliin kaljapäissään voitetiiin perseet paljaana kaikki ainakin kahtena vuonna.

Samaa muistikuvaa tukee se, että sain ajokortin maaliskuussa -96, ja tuohon kisaan piti mennä Piepposen matsdan takapenkillä kun ei vielä kortia ollut.

Otetaan joku toimiva merkkain.

En ole turhan ronkeli, joten periaatteessa kaikki käy mekaanisista tuoreisiin sähköisiin. Pois rajataan kuintenkin blow backit, kokkerit sekä shokkerit ja enkelit. Ehdottomasti pitää kuitenkin toimia kerrasta ja olla minulla käsissä 15.8 mennessä

Kovin monia satasia en maksa ja ehdotuksia voi laittaa kera valmiiksi tingittyjen hintojen: ari.partanen(se merkki)spynet.fi

nim. erityisesti aidot (valmiiksi toimivat) mägit (myös rt) kiihottavat

Olikos tästä tapahtumasta jotain tarkempaa infoa jo olemassa?

Itse nostaisin mukaan vielä hyvän ilmastoinnin, varsinkin housujen osalta. Ei oo herkkua ku joutuu olemaan paksuissa vaatteissa koko päivän kesähelteessä ja tavarat kiehuu samalla omissa liemissään. Yh.

Campo kirjoitti

Kas siinä vasta haastetta kerrakseen; kuinka sulauttaa yhteen hyvä istuvuus tiukoissa pelitilanteissa ja kulutuksen kestävyys kuumissa slaideissa,  sekä tuplaresorit ja kokoonpainumattomat taskut voileiville.

Joo, kiitoksia vaan X-menneninkin puolesta trikspoolista Juicelle, dumille ja opponenteille. Oli tosi hienoa pelata ja kelikin oli kuuma. Pallojakin meni niin vähän ettei meinaa edes iletä sanoa; vain karvan päälle puoli keissiä/naama

Ainoo miinus tossa formaatissa on se jatkuva odottelu. Ne kahden minuutin joutavat tauot pois, sanon minä. Ja peliaikaa puolet enemmän  .

Joo. Me ollaan niin törkeen kuumia, että pelataan viidestään.

No, kaks vielä pitäs löytyy. Ketkä tulee?

Ymmärtääkseni se on muuten ihan kunnossa, mutta alkup. on/off-tappi on hävinnyt, ja uusi hiukan liian pitkä. Eli tapin lyhyemmäksi viilausta vain vailla.

Yleisesti ottaen ongelma muualla kuin pääkaupunkiseudulla on se, että pelaajamateriaali ei vaan tahdo riittää kovin valtavaan kehittymiseen. Kehittymiseen tarvitaan iso rosteri, että treenejä voi pitää säännöllisesti. Isolla rosterilla joukue kestää sen, että ihan kaikki eivät toimintaan osallistu koko tarmollaan.  Jos keskiverto maaseudun liiga/divari joukkueessa on ehkä 6 aktiivista pelaajaa, sekä siihen päälle muutama vähemmän aktiivinen, niin ei siinä vielä kovin kummosta vastusta treenimäärässä anneta pääkaupunkiseudun tiimeille.

Ainut keino rosterin kavattamiseen meille ryynijoukkueille on se, että raahataan väkipakolla naapurin Reino ja sen pikkuveli pelaamaan. Ja sitten toivoa,että ne innostuu sen verran, että ostaa oman kulman. Tästä saatiin sitten hyvällä tuurila kaksi uutta pelaajaa. Paha puoli vaan on se, että samaan aikaan yksi vanha pelaaja lähti opiskelmaan Åboon, ja toinen päätti ostaa nahkahousut ja möi mutkan pois. Ollaan taas lähtöpisteessä yksi.

Muutaman vuoden kokemuksella aiheesta sanoisin, että suurin osa joukkueista aloitetaan kaveriporukkapohjalta. Mikäli paikkakunnalla ei ennestään värikuulatoimintaa ole, kynnys KILPAjoukkueen perustamiselle on vielä aika paljon korkeampi, varsinkin jos vehkeet joutuu tilaamaan maan ääristä. Treenejä ei oikein hyvin voi tällaisessa tapauksessa järjestää, joten pataan tulee kisoissa. Ja alahuuli alkaa väpättämään. Tässä vaiheessa joku ruudinkeksijä sitten heittää idean: menkää toiseen kaupunkiin treenamaan. Ajatus on hyvä, toteutus voi olla konstikkaampi. Keskiverto Pena Peinttaaja alottaa värikuulasotimisen sen verran nuorena, että rahatilanne on heikoilla kantimilla. Ja monella on vielä niitä muitankin harrastuksia. Sitten pitää laittaa 500e vehkeisiin ja joka toinen viikonloppu pyytää isiltä nissania lainaan, että päästään kahdensadan kilometrin päähän miekkailemaan sitä toista joukkuetta vastaan. Kynnys lienee aika suuri. Verrataanpa mihin tahansa lajiin, niin uusien harrastajien saaminen lajiin on näistä lähtökohdista aika saatanan hankalaa. Etenkin kun poordilta voivat lukea, että mikäli kaikkia rahoja ei sijoiteta peinttiin ja muita harrastuksia ja kesäfesteita ei unohdeta välittömästi, niin väriskuulaharrastus ois syytä haudata.

Ratkaisu tälläiseen ongelmaan on järjestää lähestulkoon ilmaisia pelitapahtumia, joihin osallistumiskynnys täysin uusille harrastajille on mahdollisimman pieni. Tarkoittaa siis sitä, että mikäli rosteria tahtoo maaseudulla kasvataa, siihen on tehtävä jumalaton määrä töitä, uhrattava oma vapaa-aika ja vielä osin itse rahoitettava alkuvaival. Tällä tavalla kun saa pelaajamäärän pikkuhiljaa kasvamaan, niin voi sitä kaivattua tulostakin tulla. Ehkä.

Tai sitten vaan huomaa sen, että 2-3 vuoden päästä se uusi pelaaja, joka on suurella vaivalla saatu pelaamaan aktiivisesti, lähtee opiskelemaan Espooseen ja vie luonnollisesti kulman mennessään liittyäkseen johonkin pääkaupunkiseudun isoista joukkueista. Ja joukkueen vanhin rakentaa taloa ja taitaa sillä olla jälkikasvuakin tulossa. Ollaan taas lähtöpisteesä.

Joka tapauksessa uskaltaisin väittää, että jokainen harrastaja on lajin kannalta tarpeelinen. Huolimatta siitä, että se auton duunaaminen menis välillä värisotimisen edelle...

meni jo...

No, pitääkö tulla hakemaan kotoa?

Muuli kirjoitti 05.03.2004 klo 14:54:55:

Niin just. Ja meidän pileitten jälkeen henkikin haisee sitäpaitsi maskuliiniselta...