"Suora lainaus" Ilkka Heiskarin dokumentti-arvostelusta tämänpäiväisestä Aamupostista, samainen arvostelu oli käsittääkseni myös mm. Etelä-Suomen sanomissa ja varmaan muissakin paikallislehdissä.
Uskottavalta puolustukselta putoaa joka kerta pohjaa yhden jalkaväkimiinan verran, kun raavaat miehet keittävät smalla talkia sienistä, kietovat hiuksensa pompulalla poninhännälle, tai niittaavat killuttimen korvaansa. Kakkosen pyssyleikki -laaki ja vainaa esittelee uuden, uljaan suomalaisen sotajoukon se ei koskaan peräänny. Tarvittaessa se tekee täyskäännöksen ja etenee jälleen. Nyt iski ikävä turvatakuita- ilman italialaisia, jos saa pyytää. Pohjantähden alla: laaki ja vainaa etsii oman todistuksensa mukaan elämämän syvyyttä arjessa ja löytää sen todella syvältä. Elämä on laiffii, kun aikuiset ihmiset ryösivät pitkin pöpelikköjä ja ammuskelevat toisiaan vesiliukoisilla värikuulilla. Laaki ja vainaa todistaa latinalaisten huikean aö:n pueri sunt pueri et pueri puerilia agunt, eli pojat ovat poikia ja leikkivät poikamaisia leikkejä. Hiilidioksidikaasulla pelaavien pyssyjen paukuttelun voisi ilmaista toki myös näin: nemo saltat sorbius, nisi infanus est. Kukaan ei tanssi selvinpäin ellei ole hullu. Ohjelmaaika on pantu puoliksi pöpelikön ja pölöttävien päitten kanssa. Kamera kompuroi autenttisesti kanervikossa ja läähättää aidosti suojamaskin sisällä. Sitten kuva siirtyy taukopaikalle, jossa taisteluleikin tirehtööri saa puhua liian pitkään. Jos ohjaaja olisi uskaltanut antaa leikkaajalle vapaammat kädet, ohjelmaaika olisi pudonnut puoleen ja sen olisi jaksanut katsoa kyllästymättä. Laaki ja vainaa päästön komeinta antia ovat alussa vilahtavat kansallismaisemat sinisen järven selältä. Melkein yhtä komeita ovat pellon reunalla odottavat autot: Mersua, Volvoa ja muuta kallista menopeliä. Parkkipaikkakin todistaa, että rekyylittömien aseitten revolverisankareilla on varaa maksaa pöpelikköpotpurista.
:lol: :idea: ;)
