Splatboard

Snapshotin arkistoista kaivettua:
- 1997 oli ensimmäinen turnausmuotoinen kausi

Sami: joo se Turun U-kenttä oli huippulegendaarinen ja tuomareilla taskulamput

Helppi tai Kaitsu, miten nuo teidän sijoitukset menee??

Onko jotain todisteita?

Sami: mä olen mukana ja sormiruuvi Kuopioon

Inkvisitio RULES!

Menneiden liigakesien kummitus näyttäytyy ensin häneen uskoville Hakunilan hellekangastuksina ja kolmen päivän päästä hänen tekstinsä ilmestyy Splatboardille!!!

OLETKO TODELLA VALMIS?

Näpäkkä vastaus auttaa aina...
Ote USA kenraalin radiohaastattelusta, jälleen kiitokset Sammylle tämän löytämisestä.

Marine Corps General Reinwald was interviewed on the radio the other day and
you have to read his reply to the lady who interviewed him concerning guns
and children. Regardless of how you feel about gun laws you got to love
this! This is one of the best comeback lines of all time. It is a portion of
a National Public Radio (NPR) interview between a female broadcaster and US
Marine Corps General Reinwald who was about to sponsor a Boy Scout Troop
visiting his military installation.

FEMALE INTERVIEWER: So, General Reinwald, what things are you going to teach
these young boys when they visit your base?

GENERAL REINWALD: We\'re going to teach them climbing, canoeing, archery, and
shooting.

FEMALE INTERVIEWER: Shooting! That\'s a bit irresponsible, isn\'t it?

GENERAL REINWALD: I don\'t see why, they\'ll be properly supervised on the
rifle range.

FEMALE INTERVIEWER: Don\'t you admit that this is a terribly dangerous
activity to be teaching children?

GENERAL REINWALD: I don\'t see how. We will be teaching them proper
discipline before they even touch a firearm.

FEMALE INTERVIEWER: But you\'re equipping them to become violent killers.

GENERAL REINWALD: Well, you\'re equipped to be a prostitute, but you\'re not
one, are you?

The radio went silent and the interview ended.

Tottakai torstaina on treenit!!

Normaaliin aikaan klo 18.45-21.15

Tervetuloa!

Eniten valituksia tulee ko. asiasta kun pikku-Petteri on vienyt muovikassillisen limaisia kuulia kotiin ja äiti kauhistuu että missä tälläisiä 100% myrkyllisiä ja vaarallisia sotkupommeja jaetaan...

Tai sitten pikku-Petteri ja tahvo-Tero päättävät kostaa systeemille ja heittävät 10-35 palloa jokaiseen peruskoulunsa ikkunaan ja tästä suivaantuneena rehtori-Risto soittaa kaverilleen kaupunginjohtaja-Kalervolle ja he päättävät saunaillassa että meidän kaupungissa ei enää VÄRIKUULASOT(T)AA pelata IKINÄ.

Miten tämä skenario vältetään:

- Etukäteen infoa kaupungin siivousosastolle, läheisiin kouluihin, urheilupaikan ilmoitustauluille yms. Infoa lähinnä siitä että maali on myrkytöntä ja vesiliukoista (toivottavasti) ja lapsia ei pidä rohkaista sitä keräämään sotkun välttämiseksi.

- Kaupunkisotahäkki on syytä rakentaa niin ettei sieltä palloja pahemmin pois lennä, näin suurin osa palloista saadaan rajatulle alueelle ja sieltä sitten rip rap pois.

Tässä jotain mitä on minulle tullut mieleen ja tuo ekan skenarion toteutuminen on jo ollut melko lähellä...

Tänne voisi väsätä semmoisen mistä kävisi ilmi esim.

Joukkue

historia pähkinänkuoressa

kapteeni/manageri

mikä on pelaajatilanne: halutaan lisää tai etsitään tilaa mistä voisi kavereille löytää peliaikaa... pelaajan tehovaatimukset yms.

missä joukkue treenaa, kuinka usein??

kuka tukee ja miten?

mitä tavoitteita tulevaisuudessa?

Tämä voisi helpottaa kun syksyllä tehdään \"uusjako\" ja Kuopion yössä tehdyt \"pelaajasiirrot\" alkavat krapulan alta näyttämään rumaa päätään.
Tai sitten sceneen haluavat \"reccaajat\" etsivät sitä turvallista pesää missä aloittaa URHEILUPAINTTI

Sori ei vieläkään auennut... ihmettelin lähinnä sitä että mikä sinut saa uskomaan että nimenomaan X-ball formaatti olisi helpompi puskapeinttaajalle?

Siis minä kyllä tiedän mitä on puskapeintti, mutta ei tuo X-ball mielestäni muistututa sitä enempää kuin nykyinenkään turnauspeli.

fisu kirjoitti 22.08.2002 klo 11:23:58:

Ja miksiköhän juuri Richmond Italia (Procaps, Draxxus) on tämän formaatin kehittänyt...

Laskeskelin tähän vähän potentiaalisia kustannuksia...

\"X-ball\" peli, 2 x 15 min, 5-man

10-15 liputusta/peli

200-300 palloa/pelaaja/liputus

10 000 - 22 500 palloa/peli/joukkue

Vertailun vuoksi Urho ampui viime liigakierroksella noin 32 500 palloa.

Kun kentän vaatimukset kasvavat Euroopassa päivä päivältä joutunee yhdestä päivästä rakennetulla kentällä maksamaan 600-1000 euroa/päivä (tähän sisältyy kaikki esim: tuomarointi, rakennus ja siivous), sisähalleissa 1000-2000 euroa/päivä

Jos kentällä voidaan päivässä pelata max 6 peliä (1,5h/peli) tulee yhden pelin hintaan se 100-160 euroa lisää.

Yhden \"X-ball\" pelin hinta voisi olla jotain:

380 - 804 euroa/joukkue riippuen pallokulutuksesta

12 hengen X-ball joukkueelle siis 32 - 67 euroa/hlö/peli (maksaako tiiminbulkkaaja takamiesten pallot?

3 peliä päivässä 96 - 201 euroa/hlö/turnaus

Halvimmillaan liigapeintin tasoa mutta todennäköisesti jonkun verran kalliimpaa.

Nämä taas vain ja ainoastaan minun henk.koht. laskelmia jos voitte niin ihmeessä todistakaa vääräksi.

Sponsoreita tarvitaan ja ennen kaikkea edullisia mutta hyviä pelipaikkoja.

Syvyyttä löytyy sittenkin eli paperiversiossa oli mukana taustaa ja jopa tutkintaa:

Hei! Valitettavasti netti-Seepraamme ei mahdu kuin muutama juttu. Laitan
tässä alla sinulle luettavaksi myös kaksi muuta paperilehteen kuulunutta
juttua. Sinua kiinnostanee myös tutkijan tulkinta lajista, ainakin
itsestäni se avarsi varsin hyvin kokonaiskuvaa.

Adrenaliinia
ja taktikointia

Värikuulasota on saanut alkunsa 1980-luvulla USA:sta, jossa merkkainaseita
käytettiin karjan ja puiden merkitsemiseen. Pelissä ratkaisevaa ei ole
fyysinen voima, vaan yhteistyö, suunnitelmallisuus ja oveluus.
Laji on nimetty siinä käytettävän värikuulan mukaan. Pieni pallo koostuu
ohuesta hyytelökapselista tai kuoresta sekä täytteenä olevasta väriä
sisältävästä nesteestä. Täyte on myrkytön ja biologisesti hajoava
kasvipohjainen tuote.
Kun pallo osuu kohteeseen, kuori hajoaa ja osumakohta värjäytyy. Kipu
vastaa squashpallon osumaa. Tärkein varuste on paintballiin tarkoitettu
maski, joka peittää kasvot ja korvat.
Värikuulasotaa voidaan pelata useilla eri säännöillä. Pelaajien määrä voi
vaihdella kahdesta useisiin kymmeniin. Pelikentäksi sopii 150 kertaa 250
metriä sopivaa maastoa. Peliin tarvitaan aina maanomistajan lupa.
Varusteita vuokraavia firmoja on melkein joka kaupungissa. Esimerkkipeli
maksoi 36,50 euroa per pelaaja.
Suomessa pelataan myös paintballin turnauksia, SM-liigaa ja divaria.
Kilpailupeleissä on tarkat säännöt. Värikuulasotaa voidaan pelata myös
halliin rakennetulla sisäkentällä. Joskus järjestetään skenaariopelejä,
jotka muistuttavat live-roolipelejä.
Lähin sukulaislaji on kaupunkisota. Muita adrenaliinilajeja ovat  vaikkapa
karting, koskimelonta ja kiipeily. Erilaiset elämysfirmat tarjoavat
värikuulasotaa ryhmille. Esimerkiksi luumäkeläisen Salpasafarien
tarjonnassa värikuulasota on kesäajan suosituin laji. Sitä käyvät
pelaamassa varsinkin polttariporukat. Salpasafarien seinällä lukee Jevgeni
Jevtusenkon aforismi:
– Jäädä iäksi hieman lapsen kaltaiseksi, sitä on todellinen aikuisuus.

Lauma puolustaa reviiriä

- Värikuulasodassa on jotain alkukantaista. Siinä kaupungistunut
tietotyöläinen voi palata luontoon ja omaan fyysisesti suorittavaan
ruumiiseensa, yliassistentti, VTT Soile Veijola Lapin yliopistosta analysoi.
Aistien käyttäminen on kaupunki-ihmisellä muuttunut, vaikkei välttämättä
vähentynyt. Esimerkiksi liikenteessä on henkiinjäämiseksi kuunneltava ääniä
tarkasti. Veijolan mukaan joukkuepelit säilövät muinaisia laumamuistoja ja
-vaistoja. Niihin kuuluvat reviiritaistelut. Pelissä on kyse me vastaan te
-asetelmasta, joka ilmenee oikeassakin elämässä lukuisissa yhteyksissä.
Joukkue on lauma, laumalla on reviiri, laumaa uhkaavat toiset laumat.
­ Pelissä kaikki tietävät, että kaikki tietävät sen olevan leikkiä eikä
totta. Se luo erityisen ja korvaamattomankin sosiaalisen todellisuuden. Jos
joku ottaa liian tosissaan tai ei tarpeeksi tosissaan, vaan nauraa, hän
rikkoo leikin taian ja tekee toisetkin leikkijät naurettaviksi. Leikkiin on
siis ryhdyttävä paradoksaalisesti tosissaan leikillään.
Pelissä ihminen saa laumaan kuulumisen kokemuksen, joka on intensiivinen ja
mieleenpainuva kokemus. Aika pysähtyy, kun se kotona ja töissä karkaa
käsistä. Anonyymius helpottaa keskittymistä itse peliin. Ei tarvitse
miettiä oikean elämän sosiaalisia suhteita, kenelle kuuluisi syöttää.
­ Tiimityön leikkiminen on terapeuttista ihmisille, joiden oikeilla
työpaikoilla tiimityöstä vain puhutaan. Tämä ja muut vastaavat pelit
konkretisoivat yhteen pelaamisen kokemuksen. Se antaa ihmisille tunteen,
jota he koko ajan muutenkin elämässään hakevat, mutta eivät välttämättä
löydä töistä tai kotoa. Salamurhaajamainen jahtaaminen noudattelee Veijolan
mukaan ihmislajin vanhoja jäljitysvaistoja. Leikkisota vapauttaa ihmisen
vastuusta ja esimerkiksi metsästämisen tai urheilemisen eettisistä
säännöistä. Sivilisaatioprosessin kahleet irtoavat.
Kun miehet tiukasti kieltävät yhteyden armeijaan, tutkija pitää sitä
todisteena siitä, että yhteys varmasti on.
­ Sotimisen sosiaalinen, asetelmallinen ja ruumiillinen muoto vetoaa
miehiin sekä institutionaalisesti, sosiaalisesti että emotionaalisesti.
Siksi se elää joko sotana tai leikkisotana. Tai jalkapallona ja jääkiekkona.
Naisilla ei useinkaan ole elinikäistä kokemusta koko ruumista
jännittävistä, rasittavista ja vahingoittavista leikeistä. Oman tahdon
suuntaaminen ruumiilliseen suoritukseen irvistyksineen ja hikineen kuuluu
epänaisellisiin asioihin.
­ Tämä johtaa aikuisten fyysisissä leikeissä helposti alemmuudentuntoihin
ja turhautumiseen.
Jälkipeli on tutkijan tulkinnassa uudelleen pelaamista sanallisin asein.
­ Joku pärjää siinä paremmin kuin fyysisessä suorituksessa ja kohentaa
asemaansa. Joku taas tippuu puhefoorumilla kokonaan pelistä.

        ***
Marjo Loisa
toimittaja
Kymen Lehtimedia
PL 3
53501 Lappeenranta
puh 05 21002322 gsm 040 5661 896
fax 05 5388 3207
<!-- e --><a href="mailto:marjo.loisa@esaimaa.fi">marjo.loisa@esaimaa.fi</a><!-- e -->

        ***

Tuo on juuri se määrä tietoa mitä lajista ensimmäisiä kertoja kuuleva tarvitseekin.

Eli puhutaan adrenaliinista, tiimihengestä ja pelaamisesta (ei korosteta sotaa). Tähän kun vielä lisätään että lajia oikeasti harrastetaan urheilumielessäkin ja vähän historiaa niin jo on taas helpompi kertoa naapurille, serkulle ja muilla tahvoille mitä harrastaa.